-Älä itseäsi himoon kadota!
-Mitä vittua? Pitäiskö kitua?

-Ei ku itseäs hillitä.
-Älä taas pillitä.

-Ajattelet vaan piliäs.
-Oot ku joku Pleias.
Vanha ja traaginen.

-Henkistyisit vähän...
-Se hengästyttää...

-Kovapäinen.
-Kerrankin oot ymmärtäväinen!

-Ei..En tarkoittanut sitä.
-Usko pois. Pyrin pehmeään päähän.

-Oot vajaa.
-Ai koska vietit mua ajaa?

-Tiedätkö Bhagavad-Gitan hevosvaunukuvan?
-En lue kahden käden kirjoja...

-Tuijotat vaan rintoja?
-Joo..ja muita juttuja rivoja.
Ne on kivoja.

-Eksytit ittes ja mut.
-Luuletko olevas joku kuningas Tut?

-Vitut!
-No löytyyhän susta miestä!

-En vaan kestä sua.
-Itsehillintäsi petti!

-En ole täydellisyys.
-Lähin pelkkä ihmisyyden syys...

-Tasapainottaja!
-Ja mä paineentasaaja.

-Ajattele jotain muuta?
-Mmmm.. suuta?

-Velvollisuutta elämällesi!
-Elämää ei ole ilman elimiä..

-Kiertele ja kaartele..Aattele?
-Järjenjuoksu ei voita yöjuoksua..

-Tai naisen tuoksua..huoh.
-Ollaan jo melkein samalla aaltopituudella.

-Kärsivällisyyteni kuoli.
-Enää ei sua La Trappe huoli.

-Oot imeny sivistykses Chimaysta...
-Myös Heinekken on hyvä filosofi.

-Lähetäänkö baariin parille?
-Meillähän alkaa olla enemmänkin yhteistä!

-Luovutusvoitto.
-Addiktion aamunkoitto.

-Olut kuten lapset tehdään panemalla.
-Olet nopea oppimaan. Nyt juomaan!

Derealisaatio vaihtuu rerealisaatioon.
Aika vapautuu uomastaan.
Kävelen itseäni vastaan.

Eri minuudet eri tiloissaan.
Tapaavat toisensa.
Kuin kaikkien aikojen
luokkakokouksessa.

Tältä siis tuntuu ikuisuus.
Keskellä kaikkea
Samsaran pyöriessä ympärillä.

Kiinnityn kohtalooni
ja matkaan taivaan tietä.

kunnes

Yhdistyn muutamaan minuuteeni
vajoten takaisin aikaan.

Tuijotan käsiäni.
Tuijotan taivasta.

Laitan kämmeneni
auringon eteen
puristaen sen nyrkkiin.

Vangitsin hetkeksi valon.